Inhimilliset tarpeet muutoksen motivaationa?

Kevät alkaa kurkkia nurkan takaa ja se saattaa herättää monissa meissä vahvaa uudistumisen tarvetta ja omassa elämässä vallitsevien olosuhteiden yhä tarkempaa tarkastelua. Etenkin näin poikkeusaikoina yhä useampi huomaa pohtivansa mitä asioita ihan oikeasti haluaa elämältään ja tulisiko joidenkin asioiden muuttua, jotta oma elämä olisi merkityksellisempää tai mielekkämpää. Usein kyseiset pohdinnat suuntautuvat myös oman kehollisuuden, ihmissuhdekuvioiden tai seksuaalisuuden alueille. Henkinen kevätsiivous saattaa johtaa muutoksen mahdollisuuden pohtimiseen monelta kannalta ja silloin onkin hyvä pyrkiä tunnistamaan, mikä tarve taustalla vaikuttaa kaikista eniten ja kuinka kyseinen tarve voisi tulla täytetyksi. Mahdolliset muutokset on helpompi kohdistaa oikeaan suuntaan, kun ensin tietää, miksi ylipäätään kaipaa muutosta.

Muutoksen tavoittelun taustalla, (olipa tavoiteltu asia mikä vain), on usein monia inhimillisiä tarpeita, kuten hyväksytyksi/arvostetuksi/nähdyksi/kuulluksi/kosketetuksi tulemisen tarve, emotionaalisen tai fyysisen yhteyden kokemisen tarve, tarve voida fyysisesti tai henkisesti paremmin ja niin edelleen. Mikä tahansa tarve taustalla vaikuttaakaan, voi olla että sen olemassa oloon havahtuu vasta silloin, kun tarve ei tavalla tai toisella enää täytykään omassa elämässä. Se voi myös ilmetä epämääräisenä ahdistuksen tunteena, ärsyyntymisenä, kateutena, vertailuna, kyllästymisenä, oman ajan ja tilan kaipuuna, menneiden "hyvien aikojen" muistelemisena, tai muunlaisena kasvaneena kriittisyytenä omaa tai toisen ihmisen toimintaa kohtaan. Tällöin on hyvä pysähtyä miettimään, mistä tunteet ja ajatukset kumpuavat ja miksi ne ovat tulleet nyt ajankohtaisiksi. Onko jokin asia omassa elämässä muuttunut, onko taustalla oleva tarve tullut ennen täytetyksi ja kuinka, ja onko jokin muuttunut asian suhteen. Onko tarve sellainen, että sen täyttymiseen vaikuttaa merkittävästi toisen ihmisen toiminta, oma toiminta, tai molemmat. Millaisia asioita tulisi tapahtua, minkä tulisi muuttua, että tarve tulisi jälleen täytetyksi.

Kun muutoksen tarpeen taustalla vaikuttava tarve on tunnistettu ja kohdattu, on hyvä alkaa pohtimaan, millä keinoilla haluttu muutos voisi olla mahdollista toteuttaa. Vaikuttaako muutos vain minuun itseeni, vai mahdollisesti myös muihin läheisiini. Kuinka he suhtautuvat asiaan, saanko tukea ja kannustusta, vai tuleeko tarpeeni mitätöidyksi heidän puoleltaan. Jos tarve on sellainen, että se liittyy myös muihin ihmisiin (kumppanit, ystävät, perhe), on hyvä keskustella heidän kanssaan avoimesti ja rehellisesti siitä, miksi kokee että tarve ei tule täytetyksi ja miksi haluaa muuttaa omaa toimintaansa tai yhteistä toimintaa. Keskustelu on hyvä käydä omasta kokemuksesta käsin ja kertoa kuinka itse kokee asian, ei muita osapuolia syyllistäen. Joskus käy niin, että olemme jo niin pitkällä muutosprosessissa omien ajatustemme kanssa, että emme muista kertoa läheisillemme taustalla vaikuttavaa inhimillistä tarvetta lainkaan, vaan hyppäämme suoraan siihen, kuinka asioiden olisi muututtava nyt ja heti. Tämä puolestaan voi aiheuttaa tilanteen, jossa toinen kokee tulevansa arvostelluksi, jolloin hän mahdollisesti puolustautuu haraamalla vastaan, kysenalaistamalla asian, tai perustelemalla oman toimintatapansa paremmuutta eri tavoin, eikä kunnollista keskusteluyhteyttä synny.

Ihmissuhteessa kaikilla osapuolilla on oikeus yksilöllisiin tarpeisiinsa, eikä kaikkien tarvitse olla niistä samaa mieltä, tai ymmärtää niitä, mutta niitä tulee kyetä kunnioittamaan sellaisena kuin ne kulloinkin ilmenevät. Jokaisella yksilöllä on myös oikeus tutkailla omia tarpeitaan ja niiden täyttymistä, ja pyrkiä muuttamaan omaa elämäänsä niin, että tarpeet tulevat paremmin tyydytetyksi. Kun tarve on tunnistettu, kohdattu ja siitä on yhteisesti keskusteltu, on hyvä pohtia ja neuvotella mm.seuraavista asioista. Koenko, että tämä tarve voi täyttyä tässä ihmissuhteessa/elämäntilanteessa, vai joudunko sopeuttamaan tarpeitani muiden mukaan? Rajoittaako toisen ihmisen toiminta minun toimintaani ja tarpeideni täyttymistä? Voimmeko sopia yhdessä siitä, kuinka jokaisen yksilölliset tarpeet tulevat parhaiten täytetyiksi, yhdessä ja erikseen? Mitä avoimemmin ja rehellisemmin asioista keskustellaan ja sovitaan yhdessä, sitä paremmat edellytykset aitoon muutokseen ovat.

Henkilökohtaisesti ja ammatillisesti ajattelen, että jokaisella on mahdollisuudet ja oikeus tavoitella pysyvää muutosta. Pysyvä muutos mahdollistuu, mikäli tarve siihen on sisäsyntyinen, tavoite on tarpeeksi realistinen ja yksilö on valmis sitoutumaan pitkäjänteisesti tarpeellisten asioiden tekemiseen, joita haluttu muutos vaatii. Yksilön tulee olla elämässään tilanteessa, jossa ei ole liikaa kuormittavia tekijöitä, kaoottisuutta, tai tahoja, jotka aktiivisesti pyrkivät estämään häntä etenemästä muutosprosessissaan. Olosuhteiden ollessa suotuisat hänen tulee löytää yksin tai yhdessä ammattilaisen kanssa ne asiat, jotka edesauttavat muutoksen tapahtumista juuri hänen kohdallaan. Prosessiin mahtuu myös takapakkeja, tilanteen ja tavoitteiden uudelleenkalibrointia ja pienienkin saavutusten huomiointia ja tiedostamista. Pysyvä muutos asiassa kuin asiassa vaatiikin mielestäni roppakaupalla pitkäjänteisyyttä, lempeyttä, keskeneräisyyden kokemuksen sietämistä, uuden opettelua ja kovaa työtä. Jokaisella on oikeus haaveilla muutoksesta ja pyrkiä sitä kohti, sekä olla samanaikaisesti keskeneräinen ja myötätuntoinen itseään ja omia tarpeitaan kohtaan.

Ps. Omista tarpeistaan, haasteistaan ja toiveistaan ihmissuhteisiin tai seksuaalisuuteen liittyen voi keskustella luottamuksellisesti seksuaalineuvojan tai seksuaaliterapeutin kanssa. 

Lämpimästi tervetuloa vastaanotolleni, inhimillisten pohdintojen äärelle!