Olkoon kehorauha kanssasi - kesälläkin

Viimeaikoina helteet ovat hallinneet säätä ja se herättää yhtälailla niin ihastusta kuin vihastusta, kokijasta riippuen. Siinä missä yksi kirmaa joka päivä ekstaasissa rannalle viettämään aikaa, toinen linnoittautuu kotiinsa tuulettimien tai ilmalämpöpumpun kera odottamaan, että ilmat viilenevät. Helteet saattavat tuoda mukanaan myös lisää päänvaivaa sen suhteen, mitä päällepantavaa vaatekaapista löytyy ja mitä voi laittaa päälleen, jotta olo olisi yhtä aikaa ilmava, mutta itsevarma. Toisaalta haluaisi pukeutua mahdollisimman vähiin vaatteisiin jotta ei tukahtuisi, toisaalta taas ei kaipaa liikaa huomiota ja katseita omiin kehon osiin, jotka useimmiten peittyvät vaatteiden alle. Tunnistan tämän ajatuksen sekä omakohtaisesti, että lukuisien asiakkaiden kanssa käytyjen keskustelujen myötä. Millä tavalla kehorauhan rakentaminen niin yksilö- kuin yhteiskunnallisella tasolla voisi auttaa jokaista nauttimaan kesästä juuri omalla tavallaan, ilman turhaa häpeää ja mielipahaa?

Olen ollut aina pluskokoinen, joten henkilökohtaisesti olen viettänyt monen monta kesää miettien aivan liikaa sitä, näkyykö käsivarret, onko helma liian lyhyt, sääret sheivattu ja voinko vaikka mennä bikineissä rannalle. Joitain vuosia sitten havahduin siihen, että en arvostellut jatkuvasti vain omaa peilikuvaani, vaan kriittinen ja tuomitseva ajatusmaailmani kohdistui satunnaisesti myös kadulla vastaan kulkeviin ihmisiin - siis ventovieraisiin, joiden kehoja ja vaatetusta arvioin silmä kovana ja vertailin itseeni. Itsetuntoni oli tuolloin murskaavan alhaalla, enkä ollut tyytyväinen omaan kehooni tai elämääni, mikä sai aikaan paljon mustuneita ajatuksia ja pahoinvointia. Kehopuhe lähipiirissäni oli myös kovin negatiivista ja pahoinvointia voimistavaa. 

Kun toden teolla huomasin mitä pääni sisäisessä maailmassa päivästä toiseen tapahtui, päätin että en halua elää niin - itseäni ja muita ihmisiä jatkuvasti arvostellen ja arvottaen. Aloin tietoisesti omaksumaan ja hyödyntämään kognitiivisen psykologian oppeja oman sisäisen puheen tiedostamisesta, arvioinnista ja uusien ajatusmallien rakentamisesta. Alkuun urakka vaikutti ihan mahdottomalta, kornilta ja typerältä. Seisoin peilin edessä ja kerroin itselleni, että näytän hyvältä, vaikka käytännössä peilistä heijastui aivan sama keho kuin aiemminkin. Kun sain itseni kiinni omaa tai muiden olemusta arvioivasta ajatuksesta, pyrin tiedostamaan ja haastamaan ajatuksen, sekä lisäämään ainakin yhden neutraalin tai positiivisen asian siihen liittyen. Pikkuhiljaa prosessi eteni, ja omaksi hämmästyksekseni ajatusmaailmani alkoi autenttisesti muuttua sallivammaksi ja lempeämmäksi, pieni osa kerrallaan. 

Sisäisen ajatusmaailman työstämisen ohella keskitin enemmän energiaa myös kaikenlaiseen kehon hellimiseen ja liikuttelemiseen. Aloin tehdä asioita, joista olin aiemmin sulkenut itseni ulkopuolelle, koska olin uskonut, ettei minun kehollani ollut asiaa esimerkiksi uimahalliin, tanssitunnille, sauna-iltaan tai puistojoogaan. Olen aina lenkkeillyt ja kulkenut salilla, mutta olin aina ollut hyvin vastahakoinen ja itsetietoinen kehostani yhteisöllisen liikunnan merkeissä, enkä ollut hakeutunut niiden pariin aktiivisesti aikuisiällä. Ilokseni sain huomata, että mitä lempeämmin omaan ja muiden kehoihin suhtauduin, sitä vapautuneemmin innostuin myös osallistumaan kaikenlaiseen yhteisölliseen keholliseen toimintaan ja sosialisointiin. Sosiaaliselle luonteelleni tämä kaikki teki todella hyvää ja sain ilokseni huomata, että maailma ei romahtanutkaan niskaan, vaikka osallistuinkin omana itsenäni kiloineni kaikkineni erilaisiin tapahtumiin. Meditaation ja kiitollisuusharjoitusten myötä oma sisäinen maailma ja arvot ovat muokkautuneet matkan varrella yhä vain positiivisemmaksi ja erilaisuutta arvostavaksi.

Matka on ollut pitkä ja kivinen ja arjessani kohtaan yhä hetkiä, jolloin koen epävarmuutta kehoni suhteen ja jään miettimään liikaa sitä, mitä muut mahdollisesti ajattelevat kehostani tai asustani. Olen myös siitä onnekas, että elämäni varrella olen ollut useissa ihmissuhteissa, joissa minut ja kehoni on hyväksytty juuri sellaisena kuin olen, mikä on omalta osaltaan vahvistanut myös oman kehon hyväksymistä ja siitä nauttimista. Olen hyvin kiitollinen siitä, että olen kyennyt omaksumaan lempeää suhtautumista omaan kehoon yhä enemmän ja pyrin tekemään sen eteen töitä jatkuvasti. Etenkin helteillä pieniä nautintoja (ja henkisiä voittoja) nykyään ovat mm. hihattomassa paidassa kulkeminen, erilaisilla uima-asuilla ilottelu ja lyhyehköt helmat - tarpeen tullen käytännöllisten ja ihanasti muotiin rantautuneiden bikers-shortsien kera! Pieniä, mutta suuria asioita kaikki.

Ihmisenä, naisena ja seksologina seuraan ilolla muutosta, joka on tapahtumassa kehorauhan suhteen yhä laajemmin myös yhteiskunnallisella tasolla. Liputan ehdottomasti sen puolesta, että jokainen ihminen saisi kokea nautintoa ja iloa, jota erilaiset keholliset kokemukset tuovat mukanaan - kehon koosta, muodosta ja ominaisuuksista riippumatta. Jokaisella tulisi olla hyvä ja turvallinen olo omassa kehossaan, riippumatta siitä, missä liikkuu tai mitkä vaatteet on pukenut päälleen. Meistä jokainen voi myös tehdä oman osansa kehorauhan ja suvaitsevaisuuden hyväksi. Se, kuinka arvostavasti ja kannustavasti suhtaudumme itseemme ja toinen toisiimme, lisää omalta osaltaan moninaisuutta, arvostusta ja hyvinvointia koko yhteiskunnassa. Ja kukapa ei haluaisi voida hyvin ja elää juuri omannäköistä elämäänsä, vapaana arvostelusta ja tuomituksi tulemisesta?

Ps. Omista pohdinnoistaan ja haasteistaan kehoon ja itsetuntoon liittyen voi keskustella luottamuksellisesti seksuaalineuvojan tai seksuaaliterapeutin kanssa.

Lämpimästi tervetuloa vastaanotolleni, inhimillisten pohdintojen äärelle! 

XOXO, Jemma 

Psst! Lisää asiaa seksuaalisuudesta IG-tililläni @positiiviseksi !