Yksilölliset odotuksemme määrittävät      pettämisen rajan 

Lööpit hehkuttavat salarakkaita, sovellusten sisäiset mainokset mainostavat salaisia seuranhakusovelluksia, televisiosarjoissa koetellaan tahallisesti suhteiden "kestävyyttä" ja virtuaalipelit mainostavat todellisuuksia, joissa kaikki on mahdollista. Ahmimme viihdettä, jossa pettämisen mahdollisuus ja kielletyn nautinnon houkutus on koko asian ydin, mutta arkitodellisuudessa tuomitsemme pettämisen ja pettäjät suureen ääneen ja ruodimme sitä, kuinka suhteessa tai suhteen osapuolissa täytyy olla jotain vikaa, jos pettää tai tulee petetyksi. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole ja on väärin, ajattelematonta ja satuttavaa kaikkia osapuolia kohtaan tuomita kokonainen ihmissuhde tai ihmiset huonoiksi vain sen takia, että joku suhteen osapuolista tekee inhimillisen teon / virheen / erehdyksen - millä nimikkeellä asiasta itse kukanenkin haluaa puhua. Pettäminen on aina suuria tunteita herättävä asia, mutta mitä pettäminen loppujen lopuksi edes tarkoittaa ja mistä puhumme, kun puhumme pettämisestä?

Ihmiskunnan historiassa pettäminen ei ollut mahdollista ennen kuin keksimme omistamiskulttuurin - tilojen ja peltojen omistamisen myötä oli myös järkevää tietää, kuka on kenenkin perijä ja sitä kautta päädyimme ah, niin auvoisaan monogamia ihanteeseen. Monogamia on ollut menneinä vuosisatoina järkevää, koska se on ollut joissain tilanteissa ainoa elinehto. Jos et omistanut maallista mammonaa, kehosi ja nimesi oli ainut kauppatavarasi, joka oli käypää valuuttaa naimakauppoja ajatellen. Naimisiin meno taas takasi katon pään päälle ja ruoan pöytään, joten liiketoimena aivan oiva asia! Mutta. Koska naimisiin ei menty välttämättä rakkauden vuoksi vaan ennemminkin liiketoimena tai eloonjäämisvietin innoittamana, nautintoa ja rakkautta etsittiin muualta - toisin sanoen sivusuhteista. Varastetut suudelmat ja hävyttömät helmojen nostot todettiin aikanaan eri asteisiksi rikoksiksi avioliiton instituuttia ja kumppania kohtaan, sekä moraaliseksi rappioksi ja avot - pettämiskulttuuri on syntynyt!

Siitä huolimatta, että pettäminen nähtiin menneinä vuosisatoina rikoksena, tunnemme kaikki narratiivin siitä, kuinka nyrkin ja hellan välissä elävä puoliso löytää kuin löytääkin puhtaan rakkauden kodin ulkopuolelta ja he karauttavat yhdessä kohti onnelaa tai tuonelaa. Tarina on romantisoitunut ja usein koemme sympatiaa pettäjää ja sivurakasta kohtaan - emmekä suinkaan nyrkkiä heiluttavaa aviokumppania kohtaan. Prinsessa- ja prinssitarinoiden ja romanttisten komedioiden myötä olemme taas sosiaalistuneet haaveilemaan, etsimään ja löytämään sen "ainoan oikean", puhtaan rakkauden, ja kumppanin, jonka tulee täyttää kaikki mahdolliset tarpeemme ja odotuksemme, hänet, joka ei koskaan petä eikä jätä. (Ja jos hän pettää tai jättää, niin hän on Pahis ja Se Oikea Rakkaus odottikin meitä vasta toisaalla.) Tähän kiiltokuvaan ei mahdu ajatus siitä, että erinomainenkin kumppani saattaa olla vain ihminen haluineen ja huolineen, joka saattaa hairahtua etsimään itseään myös toimivan ja onnellisen suhteen ulkopuolella, yhteiskunnan silmissä epäsovinnaisin tavoin.

Nykyaikana monogamia on yhä vahvasti elossa, mutta nykyihminen tapaa harjoittaa ennemmin sarjamonogamiaa, eli yhden ihmisen kanssa seurustelua tai avioitumista kerrallaan, suhteesta toiseen. Avoimet suhteet, suhdeanarkia ja itsellinen elämäntapa kasvattavat suosiotaan monogamian rinnalla ja yhteiskunnalliset normit ovat suuressa rakenteellisessa muutoksessa. Avoin keskustelu eri suhdemuodoista ja niiden suomista mahdollisuuksista on avannut väylää myös pettämiskeskustelulle ja sille, millaisia asioita nykyaikana ajatellaan pettämiseksi. Puhumme mikropettämisestä, eli näkemyksestä, jonka mukaan jonkun muun kuin kumppani(e)n kanssa jaetut intiimit keskustelut ja tiivis ajanvietto kasvokkain tai somessa ylittävät suhteen rajat. Vapaa-ajan priorisointi pois kotoa ja kumppani(e)n kanssa vietetystä ajasta, runsas kännykän/netin äärellä oleminen tai muunlainen henkinen tai fyysinen poissaolo voidaan joissain tilanteissa lukea myös tähän sarjaan. Mutta voiko näissä yhteyksissä todella käyttää sanaa pettäminen? Se riippuu siitä, kuinka jokainen yksilö määrittelee omat odotuksensa kumppaneitaan ja suhdetta kohtaan ja millaiset pelisäännöt pätevät suhteen osapuolien kesken.

Suhteen sisäiset sopimukset ovatkin avainasemassa, kun pohditaan sitä, minkä toinen kokee pettämiseksi ja mikä on puolestaan toiselle luonteva tapa käyttäytyä sosiaalisesti. Seksuaalinen kanssakäyminen todetaan suhteellisen yleisesti olevan asia, jota suljetussa suhteessa suoritetaan vain yhdessä ja tällöin suhteen ulkopuolista seksisuhdetta luonnollisesti pidetään pettämisenä - ja syystä. Mutta onko rehellistä keskustelua käyty muista asioista, joissa omat odotukset ja käytös eivät välttämättä kohtaa kumppani(e)n odotusten ja käytöksen kanssa? Onko keskusteltu esimerkiksi pornon katsomisesta, masturbaatiosta, flirttailusta, yhteisen ajan määrästä ja laadusta, omasta ajasta ja siitä, millaisia asioita odottaa kumppani(e)n tekevän vain suhteen osapuolien kanssa ja/tai ystävien kanssa? Mikä teko tai toiminta tukee omia odotuksia suhteen intimiteetin ja luottamuksen säilyttämisestä, mikä puolestaan rikkoo? Millaisia tunteita tai pelkoja näihin odotuksiin liittyy ja ovatko odotukset realistisia? Mitä oikeasti pyrit suojelemaan tai turvaamaan määrittämällä omat odotuksesi kumppani(e)n toimintaa kohtaan? Kun haastavat ja harmaalla alueella olevat asiat on käyty yhdessä läpi, on helpompi rakentaa yhteiset pelisäännöt suhteelle. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta erimielisyyksien keskellä on hyvä opetella perustelemaan omat tarpeensa ja odotuksensa ja tulla puolin ja toisin vastaan toiselle tärkeissä asioissa - kompromissien kautta.

Yksilölliset odotuksemme määrittävät rajan sille, minkä koemme pettämiseksi, joten keskustelemalla odotuksistamme nämä rajat ovat selkeät kaikille osapuolille. Suljetussa suhteessa seksuaalinen pettäminen on aina kriisi suhteelle ja se voi herättää kaikissa osapuolissa valtavia riittämättömyyden, syyllisyyden, häpeän, vihan ja arvottomuuden tunteita. Pettämisen syitä on suunnattoman paljon, eikä pettäminen näin ollen aina tarkoita, että suhde tai suhteen osapuolet voivat huonosti. Motiiveja pettämiselle voivat olla mm. oman minän hukatun osan etsiminen, tuntemattoman ihmisen silmissä näkyväksi tuleminen, salattujen tai vaiettujen tunteiden jakaminen muun kuin kumppani(e)n kanssa, seksuaalinen himo, vaikeiden tunteiden käsitteleminen, oman seksuaalisuuden salattujen osien toteuttaminen, tai haluttomuus vastustaa kielletyksi miellettyä tekoa..... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Oli motiivi mikä tahansa, se nostaa pintaan asioita, jotka eivät ole syystä tai toisesta voineet tulla näkyviksi olemassa olevan ihmissuhteen puitteissa, ja kriisin käsittelyn myötä on hyvä pohtia, mistä se johtuu.

Kun vaikeimmat ja kivuliaimmat tunteet on saatu käsiteltyä, uudelleen rakentaminen voi alkaa - joko yhdessä tai erikseen. Joissain tapauksissa kriisi ajaa eroon, toisissa taas pyritään rakentamaan suhde uudelleen, uusilla rakennuspalikoilla. Vaihtoehtoja on monia, mutta varmaa on se, että tavalla tai toisella olemassa ollut suhde loppuu ja tilalle tulee jotain muuta, yksilöllisistä ja yhteisistä valinnoista riippuen. Suhteen osapuolet tarvitsevat monipuolisesti apua ja tukea läheisiltään niin eron koittaessa, kuin suhteen uudelleen rakentamisen parissa. Yleisessä pettämispuheessa tuomitaan usein herkästi pettäjä mustavalkoisesti pahaksi ihmiseksi, kun taas petettyä kannustetaan herkästi lähtemään suhteesta. Siksi onkin tärkeää, että petetty osapuoli saa jakaa tunteitaan rehellisesti ja avoimesti ja että läheiset eivät pyri liikaa vaikuttamaan hänen päätöksiinsä, vaan kuuntelevat ja tukevat häntä tilanteessa tuomitsematta. 

Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ja saada tukea elämän kriisitilanteissa, sekä velvollisuus tehdä omat päätöksensä siitä, millä tavalla tilanteessa haluaa jatkaa eteenpäin. Jokainen ihmissuhde on oma uniikki yksikkönsä, johon jokainen osapuoli tuo omat odotuksensa ja arvonsa mukaan. Siksi onkin äärettömän tärkeää sopia yhteisesti siitä, millaiset sopimukset suhdetta määrittävät ja neuvotella niitä myös aika ajoin uusiksi, jotta suurimmat kriisit eivät johtuisi ainakaan erilaisista odotuksista suhteen osapuolten kesken. Määrittämällä ja kommunikoimalla omat odotuksemme suhteelta, määritämme myös sen, missä koemme että pettämisen raja kulkee. 

Ps. Omista tarpeistaan, haasteistaan ja toiveistaan ihmissuhteisiin tai seksuaalisuuteen liittyen voi keskustella luottamuksellisesti seksuaalineuvojan tai seksuaaliterapeutin kanssa. 

Lämpimästi tervetuloa vastaanotolleni, inhimillisten pohdintojen äärelle! 

XOXO, Jemma

Psst! Lisää asiaa seksuaalisuudesta IG-tililläni @positiiviseksi !